Futon selänpelastajana

Kerroin blogissani futon-vuodesohvahankinnastani muutama vuosi sitten. On aika päivittää kokemuksia, sillä paljon on tapahtunut tässä välissä.

Kuva Mikko Malinen, Seinävuoren Rotkolaakso, Tuusniemi

Hankin futonin alunperin siksi, että se vastasi kemikaali- ja tuoksuyliherkän ja lantiovaivaisen toiveisiin. Futon-sohvan mekanismi pienessä kodissani on ollut pelastus. Niks-naks ja kääntö, niin hetkessä sohva on muuttunut 140cm leveäksi, muhkeaksi sängyksi. Patja on ollut täysin tuoksuton alusta asti, vain rungosta aistin pientä havupuun tuoksua aivan alussa, mutta sekin hävisi hyvin pian. Allergioiden ja yliherkkyyksien kanssa kamppailevalle futon on loistovalinta!

Lantiovaivani olikin sitten asiasta eri mieltä. Minulla on vanhoja urheiluvammoja ympäri kehoa, ja tykkään nukkua juuri sillä kyljellä, missä lantio on kroonisesti kipeä ja tulehtunutkin. Jouduin antamaan muutaman kuukauden kokeilun jälkeen periksi ja siirryin joustinpatjalle, joka on muotoiltu lantion kohdalta joustavammaksi. Futon säilyi meillä sohvana ja vierasvuoteena, kunnes meille muutti selkäsärkyinen mies Pohjois-Karjalasta. Hänen selkänsä välilevyvammat ja hermopinteet tykästyivät kovasti futoniin, ja niinpä meillä on nyt sitten nukuttu eri sängyissä... Melkein naurattaisi, ellei harmittaisi! Minä kun olen niin kovasti kaivannut arkeen jakajaa ja viereen tuhisijaa. Muitakin kuin koiraa :)

Kuhasalon ihanilla poluilla Joensuussa

Seuraava hankinta meillä on 160 senttinen sänkyrunko tai pohjus, jossa on molemmille omat patjat. Miehelle uusi futon, minulle samalla lailla muotoiltu joustinpatja kuin tuo nykyiseni. Haaveilen myös uudesta kodista, jonka yhteydessä minulla olisi vielä joskus oma hoito- ja venyttelytila. Shindo-hoidot, meridiaanivenyttelyt ja akupainanta sekä tuleva Femine Yin-joogahoito onnistuvat parhaiten juuri futonilla. Haaveita on hyvä olla!

Kuva Tiina Eerola

Meidän perheen futonmatka ei todellakaan pääty yhteen vuodesohvaan! Yhteistyö Futonnetin kanssa viime kerralla oli vaivatonta ja sujuvaa, ja asiakaspalvelussa todella pyritään auttamaan tuoksuallergikkoja ja vaivojen kanssa painivia, jotta yöunet saataisiin levollisemmiksi ja rauhallisemmiksi. Suosittelen💖

Kuva Tiina Eerola

Voihan futon! Levollista ja kivutonta unta uudella patjalla

Sängyn ja patjan valinta on aina vaikea homma. Erityisen vaikean siitä tekee kivut ja yliherkkyydet. Shindotaustastani johtuen minulla ei onnekseni ole ollut selkäsärkyjä, joista valtaosa suomalaisista työikäisistä kärsii, mutta levottomat jalat sekä nivelrikot häiritsevät yöuntani useimpina öinä. Vieläkin vaikeammaksi uuden patjan valinnan tekee kuitenkin tuoksu- ja kemikaaliyliherkkyyteni, joka on tullut jatkumona homealtistumisesta aiemmilla työpaikoilla. Monet tehtaat, varastot ja myymälät ovat aivan mahdottomia paikkoja meikäläisen herkälle nenälle ja keholle. Nykyisin tekstiileihin myös lisätään homeen- ja palonestoaineita, jotka kuormittavat terveenkin ihmisen hengityselimiä.

Kodistani käytiin sopivasti ottamassa kuvat myyntiä varten ammattilaisen toimesta ja vuodesohvakin pääsee oikeuksiinsa

Olen kuullut Suomessa myytävistä futoneista pelkästään hyvää. Useat MCS-tuttavani vannovat luonnonmateriaaleista valmistetun futon-patjan nimeen, eikä suotta. Perinteiset puuvillafutonit ovat puhdasta puuvillaa, mutta futoniin voidaan lisätä myös mm. vaahtomuovia, kookosta, villaa tai jopa hevosen jouhia. Valitsin itse toimittajaksi oululaisen Futonnetin, koska heidän tuotteensa ovat olleet hyvin siedettyjä ja luotettavia. Olin heihin yhteydessä sähköpostitse ja kyselin tuoksuista, materiaaleista ja valinnoista. Sain erinomaista palvelua, ja päädyimme yhdessä pohtien beigeen Traditional-futonpatjaan, joka on jämäkkä ja hengittävä puuvillafuton. Sen kaveriksi pieneen kotiini valitsin Fresh-vuodesohvan käsittelemättömällä mäntyrungolla.

Kuva Futonnetti: Fresh-vuodesohva. Tilasin sohvan käsittelemättömällä rungolla, Pellavan värisellä Traditional-patjalla. 

Sitten alkoi malttamaton odottelu. Kolmen viikon päästä sain kotiovelle toimitettuna sohvarungon ja to-del-la painavan futonpatjan, enkä malttanut odotella apujoukkoja, vaan kokosin rungon heti siltä istumalta itsekseni. Meidän sukumme naisilla tuntuu olevan mottona "Mitä en osaa tehdä, sitä ei tarvitsekaan osata". Patjan otin suojamuoveista tuulettumaan ja tekeytymään, mutta ilokseni huomasin heti, ettei patjassa ollut juurikaan tuoksuja. Runko tuoksui kevyesti männylle, mutta verrattuna Ikean epäonniseen sänkyostokseen tyttärelle, tuo tuoksu ei herättänyt mitään oireita. (Sivuhuomautuksena: tuo Ikean sänkyrunko saatiin palautettua, sillä se aiheutti koko perheelle kovia oireita, kuten nenäverenvuotoa, huimausta ja poskiontelo- ja kurkkukipua. Ikean huonekaluja en voi ikävä kyllä kemikaaliyliherkille suositella.)

Kuva Futonnetti. Fresh-vuodesohva on levitettynä 140cm leveä. Mekanismi on helppo ja toimii hienosti.

Kuten videossakin näytetään, Fresh-sohvasta saa helposti levitettyä 140cm leveän sängyn. Patjan päälle hankin vielä kevyen puuvillaisen petauspatjan, joka suojaa futonin päällyskangasta ja on helposti pestävä.

Nyt, kuukautta myöhemmin olen onnellinen futonin omistaja. Sohvarunko muuntuu helposti sängyksi ja se sopii pieneen tilaan upeasti. Futon yllätti, sillä se on vähentänyt yöllisiä heräämisiäni huomattavasti, ja tunnen nukkuvani paremmin ilman turhaa liikehdintää. Yöhikoilu, jota minulla esiintyi lähes joka yö, on hävinnyt patjan vaihdon myötä. Nivelet kiukkuilevat kylläkin vielä, polvet, lonkat ja olkapäät eivät vielä ole tottuneet kovempaan alustaan, mutta jäykkyys korostuu aamuisin herätessä ja helpottaa hetimmiten. Voimatreenit futon järjestää kerran viikossa-parissa, kun 140cm leveä patja täytyy kääntää, jotta se ei painu yhdestä kohtaa liikaa. Hyvin on sekin onnistunut vanhalta punttisalikävijältä. Traditional-patjaa täytyy tämän lisäksi myös rullata säännöllisesti, jotta kuidut saavat ilmaa ja painuvat tasaisesti. Meillä viikkorahaa vastaan täytyy auttaa äitiä patjan rullaamisessa :)

Lapsityövoimaa. Futonia käännetään ja rullataan säännöllisesti, jotta kuidut saavat ilmaa ja kulutus on tasaista.

Kaiken kaikkiaan olen hämmästynyt siitä, kuinka kaikki puheet futonpatjan hajuttomuudesta ja paremmasta nukkumismukavuudesta ovat pitäneet paikkansa. Futonnetin asiakaspalvelu osaa asiansa, ja heihin kannattaa olla yhteydessä sähköpostitse, jos haluat kysyä tarkemmin eri vaihtoehdoista, väreistä, rungoista tai patjojen käyttötarkoituksista. Futonnetille täydet pisteet ja kiitos hyvistä yöunista (koko perhe kiittää, kun äitikin nukkuu)!

Ihana Fresh-vuodesohvani käy loistavasti pieneen tilaan ja se on helppo muuntaa 140cm leveäksi sängyksi

*Blogiteksti tehty kaupallisessa yhteistyössä Futonnetin kanssa*

Miksi Shindo (ja mitä se ylipäätään on)?

Kuva Shindo ry

Parhaat jutut elämässä tapahtuvat usein sattumalta. Joskus niiden merkityksen näkee vasta ajan myötä. Vuoden 2005 kieppeillä entisessä työpaikassani järjestettiin työhyvinvointina usean viikon kestänyt Shindo-kurssi. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä jäykkä urheilijaneitokainen aloin ymmärtää venyttelyn, pysähtymisen ja hellittämisen merkityksen. Ei ollut aiemmin tarvettakaan. Enpä olisi tuolloin arvannut, että kouluttaudun myöhemmin Shindo-ohjaajaksi, ja että menetelmä tukee minua elämäni tiukoissa käänteissä.

Niitä alkoi tulla vuoden 2014 tienoilla, kun sisäilmasairastuminen alkoi viedä toimintakyvyn ja romuttaa kaikkea ennen normaalina pidettyä. Ei pystynyt enää tekemään töitä juuri millään koululla, keho alkoi oireilla kemikaaleille ja tuoksuille ja urheilu kävi yhtäkkiä mahdottomaksi. Löytyi viljayliherkkyys, ruoka-aineallergioita, d-vitamiini- ja rautatasot heikkenivät radikaalisti ja olin aivan puulla päähän lyöty. Juuri 2014 syksyllä aloitin Shindo-ohjaajaopinnot Jyväskylässä, ja se on elämäni paras päätös. Sen lukuvuoden aikana opin, että on aika hellittää. On aika kuunnella tunteita ja kehon viestejä, ja alkaa elää niiden mukaan.

Kuva Shindo ry

Shindo on japanilainen rentoutumismenetelmä, jonka sensei Kazuko Kuratomi kehitti aluksi oman tyttärensä astman ja allergian hoitoon. Länsimaista lääketiedettä ja itämaista hoitoperinnettä yhdistellen Kuratomi sai aikaiseksi Shindon, joka on sekä itsehoitomuoto, ryhmäliikuntamuoto että hoitomuoto, johon voi kouluttautua ohjaajakoulutuksen päätteeksi. Shindossa minua viehättää sen yksinkertaisuus ja sallivuus: liikkeet tehdään omaa kehoa ja sen hetkistä mielialaa kuunnellen, eikä mihinkään ole kiirettä. Shindon venytykset ja rentousharjoitukset hoitavat kehon energiakanavia, meridiaaneja, jotka tukkeutuessaan aiheuttavat kipuja ja sairauksia. Harjoitukset rauhoittavat ja tasapainottavat hermostoa, joten stressinhoitoon sekä palautumiseen Shindo on omiaan!

Kuva Shindo ry

Shindo on japania ja tarkoittaa tietä sydämeen tai sydämen johdatusta. Sitä voi kuvailla äidin rakkaudeksi, ja juuri lempeys ja salliminen ovat Shindon avainsanoja. Jos et ole vielä kokenut shindoa, suosittelen ottamaan selvää lähelläsi toimivista ohjaajista ja hoitajista yhdistyksen sivulta www.shindo.fi. Itse toimin nyt työttömyysjakson aikana yhdistyksen kautta ja kansalaisopiston kautta Kuopiossa. Pidän neljän kerran tutustumisjaksoja, peruskursseja ja työhyvinvointikokonaisuuksia sopimuksen ja kysynnän mukaan. Haaveilen kouluttautumisesta Shindo-hoitajaksi. Oman kokemuksen perusteella se on vaikuttavin ja rentouttavin hoitomuoto, jota olen ikinä kokeillut.

Onko sinulla kokemuksia Shindo-menetelmästä tai -hoidosta? Olisi kiva, jos kertoisit ja kuvailisit kokemustasi, jotta saamme levitettyä Shindon rentouttavaa sanomaa!

Tuoksutko liikaa, maailma?

Joka kolmas suomalainen on tuoksuherkkä. Lisäksi osa meistä "elämänsä loton" voittaneista on herkistynyt ympäristön kemikaaleille, kuten painomusteelle, puhdistusaineille, kosmetiikalle tai joillekin muoveille. Arki, joka ennen oli tavallista ja turvallista, voi muuttua jatkuvaksi selvittelyksi, mille oireilen ja missä, ja pahimmillaan elämässä on välillä eristäydyttävä erakoksi, jotta selviää. 

Oma äitini (joka on myös aina ollut tuoksuyliherkkä) päivitteli jokin aika sitten, että kuinka minusta on tullut näin herkkä. Jäin itsekin sitä pohtimaan. Hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry:n verkkosivuilla kuvataan hyvin sitä, ettei vielä osata sanoa, mistä herkkyys syntyy. Joko pitkäkestoinen vähäinen altistuminen tai raju yhtäkkinen kemikaalikuorma voi saada aikaiseksi herkistymisen. Itse ei kovin kaukaa tarvitse syitä etsiä, kun seitsemän entistä työpaikkaani puretaan tai ollaan purkamassa laajojen mikrobivaurioiden takia. Kehoni tiesi, että jokin on vialla jo ennen sisäilma-altistumisen varsinaista puhkeamista, sillä olen ollut kova tyttö vaihtamaan työpaikkaa. Itse luulen, että myös genetiikalla on osansa herkkyydessä, sillä tuoksuherkkä äitini on myös oireillut työpaikoillaan poskionteloilla ja on allerginen ja astmaattinen. Isäni, perusterve kuuskymppinen, sairastui astmaan työskennellessään koululla kymmenisen vuotta sitten. Sitä kuivaa yskää kuunnellessa tajusin, että tämä voi iskeä kehen vaan. Emme itse valitse herkkyyttä, vaan se on huonoa tuuria, mutta myös varoitussignaalien huonoa kuuntelemista vuosien ajan. Varoituksen sana: herkkyydet eivät poistu. Ne eivät parane. Ne laajenevat ja hankaloituvat, etkä itse pysty vaikuttamaan niiden etenemiseen, paitsi välttämällä huonoja rakennuksia, tuoksuja ja kemikaaleja. Ei suinkaan ole normaalia, että yskittää ja keuhkot ja kurkku menevät tukkoon, että pyörryttää ja on aivosumua ja muistikatkoksia. Ihottumat, äänenkäheytyminen, jatkuvat poskiontelovaivat, nivelkivut, autoimmuunisairaudet - ne ovat myös monen home- ja kemikaaliyliherkän arkipäivää, jos altistuminen jatkuu. 

Oli onnea olla terve. Nyt onnea on se, kun etukäteen osaat suojella itseäsi. Ennen oli myös onnea olla alakoulun motivoitunut ope. Tämä herkistyminen tuo eteen uudelleenmäärittelyä: uusi onni on löytää hyviä rakennuksia, hajusteettomia ystäviä ja tuttavia, ehkä jopa uusia työkuvioita, joissa pystyy toteuttamaan itseään näillä rajoituksilla. 

Uusi onni on ennen kaikkea pysytellä mahdollisimman terveenä.  

PS. Tuoksutko liikaa- julisteet allergia-, iho- ja astmaliiton sivuilta ovat mainioita muistuttamaan ympäristöä meistä tuoksuyliherkistä. Kiitos kun ajattelet meitä!

Mitä teet, jos olet lopen kyllästynyt työhösi?

Aivan ensimmäisenä jatkat luultavasti pään lyömistä seinään. Viikkoja, kuukausia, vuosia. Minun kohdallani useita vuosia, tarkemmin sanottuna yhdeksän vuoden ajan. Keksit selityksiä, miksi ennen niin mukavalta tuntuva työ on alkanut ottaa enemmän kuin antaa. ”Ne ovat varmaankin nämä ruuhkavuodet. Olen ollut niin kipeäkin kaiken unettomuuden ja parisuhdeongelmien lisäksi.” Listahan jatkuu loputtomiin.

Ehkä alat etsiä motivoivia harrastuksia tai jopa opintoja. Ehkäpä oletkin vain kaivannut muuta sisältöä elämään kuin työ. Sitä paitsi eihän työn tarvitse olla muuta kuin työtä, ei sen kuulukaan olla niin kivaa, selittelet itsellesi. Eivät kai muutkaan niin työstään nauti. Omat laulutuntini, bändissä soittaminen, varovainen alku poikani joukkueen apuvalmentajana, pianotuntien pitäminen – enpä arvannut, että nekin olivat tärkeitä askelia uutta elämänvaihetta ajatellen!

Läheisesi alkavat ehkä vihjailla, ettet ole oikealla alalla. Joku puuskahtaa, ettei varmasti itse jaksaisi käydä töissä, jos se tuntuisi yhtä kuluttavalta kuin sinun tuntemuksesi. Vähitellen alat unelmoida. Ja pelätä. Entä jos oikeasti oletkin luotu tekemään jotain aivan muuta?

Omalla kohdallani päätöksen teki joku minua mahtavampi voima, jonka edessä olen itse ollut voimaton. Se vei ja minä vikisin. Olin jo aiemmin alkanut löytää työstäni liian kuormittavia tekijöitä, enkä enää motivoitunut suunnittelemaan uutta ja ihmeellistä päivien iloksi. Ennen niin antavat suhteet lapsiin ja työkavereihin muuttuivat elämäksi minua rajoittavassa roolissa. Olin ulospäin aina iloinen, empaattinen ja mukava, sain lähes aina myönteistä palautetta ja päällisin puolin kaikki oli hyvin. Sisälläni kummeksuin, miten ontolta kaikki tuntui. 

Neljänkympin korvilla elämässä meni muutenkin paljon uusiksi, ja vihdoinkin uskalsin miettiä, kuka minä oikeasti olen: mitä tarvitsen, mitä osaan ja mihin minut on selkeästi luotu. Sairastelun ja sisäilmaoireilun muuttuessa home-, kemikaali- ja tuoksuyliherkkyydeksi urani luokanopettajana oli viimein taputeltu. Pitkään se otti, mutta jäätyäni tyhjän päälle minun oli pakko antaa valta pelolle, josta nousi uusi toivo ja aivan uusi minä. 

Tässä vaiheessa minä rakastan säveltämistä, runoilua, koripallojunnujen valmentamista ja rentoutusharjoitusten ohjaamista. Shindo-rentoutusohjaajana olen oppinut kuuntelemaan ensimmäistä kertaa itseäni. Ilman pakkoja, ilman vaatimuksia tai ennakkoasenteita. Pelkoa sietämällä ja tunnustelemalla olen todellakin tajunnut merkityksen sanonnalle ”pelon toisella puolella ovat todelliset unelmasi”. Minun kohdallani pelkoon suostuminen ja sen tutkiskelu on avannut reitin aidon minän ja omien elämäntehtävien äärelle. Ja matka on vasta alussa! Samalla olen vaikuttunut siitä, kuinka teini-iän ja nuoruuden mielenkiinnon kohteet ja lempiharrastukset ovat nousseet uudeksi elämäntehtäväkseni. Missä ne piileksivät kaikki nämä vuodet? Blogissani kerron elämäni uuteen vaiheeseen liittyvistä asioista, kuten rentoutumisesta, palautumisesta, yliherkkyyksistä, rohkeudesta ja oman elämäntehtävänsä löytymisestä.

Mitä sinä pelkäät ja mistä haaveilet samaan aikaan? Voisiko siellä olla siemen jollekin uudelle alulle, uudelle minälle?