Voi vitsit meitä ihmisiä. Lapsesta saakka olemme oppineet, että on kahdenlaisia tunteita: niitä, joita ei saa näyttää tai kokea, ja niitä, jotka tulevat nähdyksi ja joista tulee hyvä mieli. Tunteita on helppo arvottaa. Kävin draama-tunnetaitokoulutuksessa, jossa tajusin jotain itsessäni muuttuneen. Kävimme kauppaa tunteilla, jokainen nosti kolme lappua, joissa oli erilaisia myönteisiä ja kielteisenä pidettyjä tunteita. Tavoite oli saada sellainen käsi, jonka kanssa tulee itse toimeen. Hyvin äkkiä tajusin, että olen oppinut kestämään ja sietämään ihan kaikenlaisia tunteita. Viha, pelko, suru - pärjään hyvin kaiken tämän kanssa. Lopulta tehtävässä kävi niin, että minulle jäi kolme ns. kielteisenä pidettyä tunnetta käteen, juuri nuo kolme edellä mainittua. Kerroin ryhmäläisille, että olen käynyt tunne-ja tietoisuustaitovalmennusta muutaman kuukauden ajan, ja tajunnut, että haluan vihdoinkin tulla näkyväksi kaikkine tunteineni. Ja antaa kaikkien tunteiden TUNTUA.
Samalla ymmärsin, kuinka nopea ja toimiva tämä keino onkaan ollut. Padotut tunteet ne sairastuttavat ja masentavat, eivät eletyt ja koetut tunteet. Helppoa tunteiden tunteminen ei suinkaan ole. Vähitellen olen oppinut antamaan keholleni mahdollisuuden näyttää tunteita avoimesti. Minulle kehollisuus on avain onneen. Se, että ikään kuin esitän tunteet itselleni, tavallaan näyttelen tilanteet ja annan kehoni ilmentää noita tunteita, avaa kanavat. Tärinä, itku, lihasten kiristyminen, kiivaat hengitykset, huokailu, ääntely, yskiminen, kurkun jumittaminen, koko pään alueen kiristyminen - kaikki nämä kehon omat tunteidenpurkumekanismit ovat tulleet tutuiksi, enkä pelkää niitä enää. Joka kerta hikoilen, itken, niistän ja vaikeroin itseni yhä enemmän linjaan oman sisimpäni kanssa. Ja se tuntuu joka kerta yhtä vaikuttavalta ja mielettömältä. Minun ei enää tarvitse selitellä tunteitani tai kaataa niitä muiden niskaan, riittää, että sallin ne itselleni ja annan kehoni hoitaa lopun.
Kaikki tämä myllerrys vie kohti onnellisempaa minää ja omannäköistä elämää. Jo shindo-opinnoissa törmäsin ajatukseen, että kipusi on paranemiskeinosi. Ohashin kirja "Kehon kieli - opas itämaiseen diagnostiikkaan" on aarrearkku, jossa palataan yhä uudelleen ajatukseen, että ongelmat ovat hyvän onnen siemeniä. Ongelmat ovat kasvun ja menestyksen avaimia, joita tulee tervehtiä ilolla. Sekä fyysiset että psyykkiset haasteet, hankalat tunteet ja kivut ovat avain onneemme, mutta ne täytyy hyväksyä osaksi omaa elämäänsä. Tällä tiellä, shindon ja tunne- ja tietoisuustaitojen lempeällä avustuksella :)
Jos kiinnostut enemmänkin shindo-kehotyöskentelymenetelmästä, katso
www.facebook.com/parempipaiva.
Tunne- ja tietoisuustaitoja suosittelen kyllä vielä shindoakin enemmän, ja tämäkin blogiteksti ammentaa henkilökohtaisessa valmennuksessa saamistani opeista. Katso lisää
www.tietoisuusakatemia.com tai
www.facebook.com/johannaremeskoposensivut
*yhteistyössä Johanna Remes-Koposen ja Tietoisuusakatemian kanssa.
Kuvat Johanna-Remes Koponen / Tietoisuusakatemia
Ei kommentteja