Tunteiden vuoristorataa

Aloitin uuden työn kivassa koulussa. Tuntui lottovoitolta, että sain vuoden pestin toisessa niistä kouluista tässä kaupungissa, joissa pystyn olemaan ilman sisäilmaoireita - minun tapauksessani yskää ja kurkkukipua, poskiontelontulehduksia, iho-oireita, huimausta ja väsymystä. Voitte siis arvata innon ja onnen, mikä työpaikasta seurasi!

Ja pelon. Häpeän, syyllisyyden, ahdistuksen.
Entä jos en kuitenkaan jaksa? Entä jos en kestäkään omo coloreita, hajuvesiä, muovimaton päästöjä, pölyä? Kahden viikon kohdalla huomasin, että suunympäryksen polttelu ja poskien palavat läiskät olivat taas palanneet. Mitä olisin tehnyt aiemmin? Painunut kodin turvaan häpeämään ja pelkäämään, hakenut sairaslomaa, ja jopa irtisanoutunut koeajan puitteissa. Mutta nytpä olen löytänyt uuden tien.



Tietoisuusakatemian kurssit tunne- ja tietoisuustaidoista, joogasta ja meditaatiosta ovat olleet osa arkipäivääni jo muutaman vuoden ajan. Seuraavalle tasolle nousimme, kun pääsin henkilökohtaiseen valmennukseen. Tulevissa teksteissä kerron valmennusprosessistani. Paljastan sen verran ensikosketuksesta, että olen taas täysin terveenä töissäni ja nautin siitä. Toissailtaisen valmennuspuhelun aikana kävimme läpi pelkoa, etten pystyisikään tekemään mitään työtä, sairastuisin pahasti, jopa kuolisin jättäen lapset selviämään yksin. Olisin yhteiskunnan hylkiö, outolintu, jolle ei mikään paikka tai työ enää sovi. Juuri niitä syvimpiä pelkoja, joita ei uskalla aina itselleenkään myöntää. Käsittelimme myös häpeää ja syyllisyyttä, mikä kaikesta tästä on seurannut. Kovia taakkoja kannettavaksi kehossa ja mielessä. Itselläni tunteen tunnistaminen ja sen tunteminen KEHOSSA on avainasemassa paranemisprosessissa. Siinä missä aiemmin puhuin läheisten kanssa tuntikausia tunteista tai kirjoitin niistä, keskityn nyt tuntemaan ja purkamaan tunteet kehollisesti. Melkoisia taakkoja on kehoparkani kantanut. Pelko ja häpeä purskahtivat tällä kertaa pintaan tärinänä, lihasjännityksenä, hikoiluna, hampaiden kalinana, hengitysvaikeuksina sekä palana kurkussa. Tärkeitä paikkoja olivat lantionseutu, rintakehä sekä hartiat, siellä ne tunteet odottivat, että minä ne näkisin ja tunnustaisin itselleni.



Nyt on seesteinen ja tasapainoinen olo. Tämä prosessi on kuitenkin vasta alkanut, mutta nyt minulla on keino tunnistaa ja työskennellä mieleni ja kehoni, tunteideni kanssa. Jatkoa seuraa!

Kuvat: Unsplash

Ei kommentteja